Potilaan oma tai hänen läheisensä ilmaisema huoli voi ennakoida potilaan tilan heikkenemistä. Miten huoli voitaisiin huomioida hoitotyössä systemaattisesti? Kliininen asiantuntijamme Julia Koppinen esitteli aiheeseen liittyvää tutkimusnäyttöä ja mobiiliratkaisuja kesäkuun Medanets Käyttäjäfoorumissa.
Huolen esille tuominen ei aina ole helppoa
Sairaalamaailmassa potilaan ja eri ammattiryhmien välillä vallitsee osittain hierarkkinenkin dynamiikka. Odotukset ja olettamukset potilaan, hoitajan ja lääkärin rooleista ohjaavat toimintaa ja voivat vaikuttaa siihen, kuinka herkästi omat ajatukset tuodaan esille.
Potilaalla tai hänen läheisellään voi olla huolta, jota he eivät osaa tai uskalla kertoa ammattilaiselle. Ammattilainen voi myös tahtomattaan tulla ohittaneeksi potilaan huolen esimerkiksi pyrkiessään rauhoittelemaan potilasta tai nojatessaan toisen ammattilaisen aiempaan arvioon tilanteesta.
Huoli voi herätä myös ammattilaisella, kuten hoitajalla. Etenkin, jos huoli perustuu ensi sijassa ”näppituntumaan” tai ”hoitajan vaistoon” eikä kliinisiin merkkeihin, kynnys tuoda huoli ilmi lääkärille voi olla korkea.
Huoli käy lääketieteellisestä mittarista
Tutkimusten mukaan huoli voi kuitenkin olla varoittava ennusmerkki tilanteen heikkenemisestä. Oulun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan vanhemman intuitio lapsen voinnista on merkittävä lääketieteellinen mittari. Vanhemmat tunnistavat lapsensa vakavasti sairaaksi, kun asiaa kysytään yksinkertaisella huolikysymyksellä. Tutkimuksessa vanhemman selvä tai voimakas huoli tunnisti 91 % vakavasti sairaista lapsista. Lisäkysymykset tai tarkemmat lääketieteelliset yksityiskohdat kyselyssä eivät parantaneet vanhempien tekemän arvion osuvuutta.1,2
Myös potilaan oma arvio voinnin huononemisesta voi tutkimuksen mukaan ennakoida kliinisten indikaattoreiden (NEWS) heikkenemistä.3 Potilaiden ja heidän läheistensä kuulemisen tärkeyttä korostetaan myös Ockendenin4 ja Francisin5 raporteissa.
Toimintamalli huolen systemaattiseen huomioimiseen
Iso-Britanniassa on ollut parin vuoden ajan käytössä systemaattinen toimintamalli huolen huomioimiseen, niin sanottu Martha’s Rule eli ”Marthan sääntö”6.
Toimintamallin mukaisesti ammattilainen tiedustelee potilaalta hänen vointiaan vähintään kerran päivässä. Jos potilas ei pysty itse arvioimaan vointiaan, asiaa voidaan kysyä myös potilaan läheiseltä. Jos potilas, läheinen tai ammattilainen kokee, ettei heidän huoleensa vastata kyseisessä yksikössä, he voivat pyytää ulkopuolisen Critical Care Outreach Teamin (CCOT) arviota tilanteesta.
Toimintamallin hyvänä puolena on, että tilannetta arvioidaan säännönmukaisesti. Näin ollen potilaan ei tarvitse pohtia, milloin hän voi tuoda omat ajatuksensa ja mahdollisen huolensa esille. Sovittu toimintamalli voi myös madaltaa hoitajan kynnystä ilmaista huolensa eteenpäin lääkärille.
Mobiilisovellus toiminnan tukena
Martha’s Rule -toimintamallin mukainen arviointi voidaan dokumentoida Medanets-sovelluksella. Mobiilisovelluksessa esitettävät kysymykset muuttuvat sen mukaan, kuka valitaan kyselyyn vastaajaksi ensimmäisessä vaiheessa: potilas, läheinen vai ammattilainen.
Potilas arvioi asteikon ja emojien avulla, voiko hän hyvin vai huonosti sekä voiko hän mielestään huonommin vai paremmin kuin viimeksi kysyttäessä. Lisäksi kysytään, mitä voinnin muuttumisen merkkejä hän on itsessään havainnut.
Läheinen tai ammattilainen puolestaan arvioi potilaan vointia ns. pehmeiden merkkien (engl. soft signs) perusteella. Pehmeät merkit liittyvät potilaan yleisvoinnissa, käyttäytymisessä ja toimintakyvyssä havaittaviin muutoksiin. Niitä voivat olla esimerkiksi levottomuus, poikkeava väsymys, kipu, pahoinvointi, hengitysvaikeudet sekä muutokset syömisessä, liikkumisessa, virtsaamisessa ja suolen toiminnassa.
Vastausten perusteella mobiilisovellus laskee arviolle pisteytyksen ja näyttää pisteytystä vastaavan toimintaohjeen samaan tapaan kuin Medanets EWS -toiminnallisuudessa.
LÄHTEET:
1. Vanhemman huoli on hälytysmerkki: Tunnistaa lapsen äkillisen vakavan sairauden yli 90 prosentissa tapauksista | Oulun yliopisto. Viitattu 13.8.2026.
2. Pöyry, H. et al. (2026): Parental ability to identify severe illnesses in their children. JAMA Netw. Open 9(2).
3. Albutt, A. et al. (2021): Can routinely collected, patient-reported wellness predict National Early Warning Scores? A Multilevel Modeling Approach. Journal of Patient Safety 17(8):548-552.
4. Ockenden Report. Findings, conclusions and essential actions from the independent review of maternity services at The Shrewsbury and Telford Hospital NHS Trust. Saatavilla pdf-muodossa. Viitattu 13.8.2026.
5. The Francis Report (Report of the Mid-Staffordshire NHS Foundation Trust public inquiry) and the Government’s response. Saatavilla pdf-muodossa. Viitattu 13.8.2026.
6. NHS England: Martha’s rule. Viitattu 13.8.2026.